Peliteoria

Monikulttuurisuus ja peliteoria

Kuvitellaanpa yhteisö, joka on homogeeninen ja jossa on totuttu siihen, että "miehen sanaan voi luottaa".

Jokaisessa kansakunnassa on mätämunansa, mutta noin keskimäärin yhteiskunta on toiminut luottamuksen periaateella. Yhteiskunta on siis eräänlaisessa tasapainotilanteessa ja vakaa. Puhumme ns. positiivisesta tasapainotilanteesta.

Sitten yhteiskuntaan saapuu henkilö, jolla ei ole painolastinaan minkäänlaista totuuden puhumisen taakkaa. Tämä yksi yksilö pystyy valehtelullaan saamaan itselleen valtavasti etuja, koska ympäröivä yhteiskunta edelleen oletusarvoisesti olettaa yksilöiden puhuvan totuutta. Maahan on siis saapunut alemman eli negatiivisen peliteoreettisen tasapainon omaavan yhteiskunnan yksilöitä. Heille on itsestäänselvää ja luonnollista valehdella saadakseen etuja itselleen - itseasiassa totuuttapuhuvia pidetään hölmöinä. Tästä skenaariosta voisi mainita esimerkkeinä vaikka etelämaalaisiin lankeavat suomalaisnaiset. He pitävät etelämaalaisia miehiä mahtavina tyyppeinä, koska jotenkin alitajuisesti kuvittelevat, että näiden lepertelyissä olisi sama substanssi, mitä "juron" suomalaismiehen kenties kömpelöissäkin lähestymisyrityksissä ja puheissa. Näin siis ulkomaalainen mies saa itselleen helposti naisia suomalaismiesten kustannuksella, koska suomalaisnaiset uskovat naiivisti samanlaisen rehellisen käyttäymiskoodin olevan ikäänkuin maailmanlaajuista ja koskevan myös tätä ulkomaalaista miestä.

Vangin dilemma: ilmiannanko rikoskumppanini alemman luvatun tuomion toivossa? Jos kukaan ei ilmianna toisiaan, niin rikos ei selviä eikä ketään tuomita. Poliisin vanha kuulustelukikka: Kaikille osapuolille luvataan erikseen huomattavasti alempi tuomio rikoskumppanin ilmiantamisesta. Sitten poliisit väittävät kuulusteluissa, että rikoskumppanisi on jo kertonut kaiken ja väittää sinun itsesi olevan rikoksen päätekijä. Tässä vaiheessa yleensä epäluottamus ylittää kriittisen pisteen ja joku uskoo poliisin manipulointia ja paljastaa kaiken. Mitä vähemmän pidätetyt luottavat toisiinsa, sitä varmemmin joku kavaltaa koko porukan alemman rangaistuksen toivossa, koska uskoo jonkun kumminkin tekevän niin. Tämä on peliteoriaa. Jokainen siis varmuuden vuoksi ilmiantaa kumppaninsa pienemmän rangaistuksen toivossa, koska on olematon toivo välttyä kokonaan rangaistukselta, koska joku kumminkin puhuu. Tämä tarkoittaa ns. alempaa peliteroriallista tasapainopistettä, joka on laajennettavissa yhteiskunnan tasolle. Eli siis, otan korruptiorahaa, koska kaikki muutkin ottavat ja se on omalta kannaltani järkevää...kaikki siis tuomittiin ja kaikki kärsivät.

Epäluottamuksellisessa yhteiskunnassa vallitsee ns. alhaisempi peliteoreettinen tasapaino. Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan ei suurinpiirtein luota kehenkään. Näin päädymme kokonaisuuden kannalta erittäin huonoihin yhteiskuntiin. Näin peliteoria selittää osaltaan Afrikan ja Etelä-Amerikan useimpien maiden kurjan elämänlaadun ja köyhyyden...
Ns. korkeampi peliteoreettinen tasapainotila on saavutettavissa harvoin, ja sillä on erittäin kapeita reunaehtoja. Se vaatii homogeenista yhteiskuntaa ja keskinäistä luottamusta yhteiskunnan jäsenten kesken. Se vaatii takaisinkytkentää eli valehtelusta ja epärehellisestä toiminnasta seuraavaa välitöntä yleistä paheksuntaa ja rankaisemista. Se vaatii yhteiskunnan "vapaamatkustajien" määrän rajoittamista alle kriittisen pisteen. Se vaatii yhteiskunnan ilmapiirin olevan perusvireeltään rehellinen.

Kuten jo totesin, niin alemman peliteoreettisen tasapainon omaavan yhteiskunnan edustajat saavat liittyessään korkeammassa pelitereorettisessa tasapainotilanteessa olevaan yhteiskuntaan "ansiotonta" henkilökohtaista hyötyä. Yhteiskunnan harhainen oletusarvo on, että tulijat pelaavat samoin pelisäännöin. Liikuttavin tarinoin irtoaa turvapaikka, ilmainen asunto ja tiedostavan herätyksen saaneelta suomalaistytöltä irtoaa sympatiaa ynnä muuta. He jatkavat vanhaan malliinsa katteettomia puheitaan ja tekojaan ja hyötyvät siitä muiden "sinisilmäisesti" luottaessa puhujaan, koska se on yhteiskunnallinen standardi.Samoin kuin se vanki, joka kavalsi muut hyötyi itse jos muut olivatkin "rehellisiä" nämä näyttämään hölmöiltä.

Korkeamman peliteoreettisen tasapainopisteen omaava yhdyskunta on kumminkin maailmanhistoriassa poikkeus. Sitä kalvavat monet uhat. Sosiaalidemokraattinen systeemi jo itsessään tasapainoilee nuoralla etsiessään maksimaalista verotusta eli mahdollisimman suurta verotuloa valtion kirstuun. Rehellistä työntekijää siis sorretaan ja hänen työnsä hedelmiä annetaan vapaamatkustajille vastikkeetta jopa siinä määrin, ettei edes keskipalkkaisen työtätekevän todellinen elintaso mainittavasti eroa sosiaaliturvan varassa elelevän elintason suhteen. Yhtenäinen kansa kuitenkin vielä jotenkin sietää tällaisen toimintatavan, koska se tuntee keskinäistä yhteenkuuluvuutta.Tällainen tilanne alkaa olla nykyään historiaa Suomessa ja muissa länsimaissa, jotka ovat astuneet "monikulttuurin" tielle. Seurauksena on siis "hyvinvointivaltion" romahtaminen siinä mielessä, jollaisia ovat tulonsiirtoihin perustuvat pohjoismaiset ja Eurooppalaiset maat.

"Monikulttuurinen" yhteiskunta, joka ei itsekkään ole millään muotoa stabiili, aiheuttaa peliteorian mukaan väistämättä suistumisen tähän alempaan tasapainopisteeseen, jossa kukaan ei luota toisiinsa, ja jokainen kavaltaa toisensa mahdollisuuksiensa mukaan ensimmäisenä. Tällaisesta kehityksestä on jo tutkimustuloksia esim. Yhdysvalloista, jossa mikään kolmesta pääasiallisesta etnisestä ryhmästä eli valkoisista, mustista ja latinoista ei tosiaan luota toisiinsa. Tutkimusten valossa näillä alueilla on jopa saman etnisen ryhmän luottamus heikentynyt keskenään. Tutkimusten mukaan jokainen ryhmä luottaa omiensa jälkeen eniten valkoisiin, sitten latinoihin ja viimeiseksi mustiin. Huomattakoon, että latinoiden luottamus jokaiseen, niin ominsa kuin muihin etnisiin ryhmiin on sangen alhainen. Tämä onkin tyypillistä "monikulttuurissa".

Läntiset positiivisen peliteoreettisen tasapainopisteen omaavat kulttuurit ikäänkuin olettavat nykyisen (tai hiljattain tosiasiallisesti kadonneen) yhteiskuntamallinsa olevan täysin normaali ja väistämätön ihmimillisen yhteiskunnalisen kehityksen pysyvä päätepiste, joka kestää kaikki kolhut ja tämän järjestyksen häiriöt. Tosiasiallisesti olemme "monikulttuurin" myötä luisumassa tähän alempaan peliteoreettiseen tasapainoon, jossa kukaan ei enää suurinpiitein luota kehenkään.Tämä luottamus on ollut se lintukoto, jota toiset haluavat säilyttää, ja toiset "monikultturistaa" ja "kansainvälistää" sen.

Näin suomalaisnaisille ummet ja lammet luvanneille etelänmaalaisilla gigoloilla ei sitten enää ole sitä etulyöntiasemaa, kun oletusarvoisesti kaikki puheet ja lupaukset oletetaan paskapuheeksi.Sama koskee tietenkin myös bisnesselämää korruptioineen ja mafioneen ja ylipäätään kaikkea ihmimillistä toimintaa yhteiskunnassa.

Alempaan peliteoreettiseen tasapainoon matkalla oleva yhteiskunta yrittää epätoivoisesti estää tai viivyttää tätä kehitystä tiukentamalla valvontaa, keksimällä uusia ennen tarpeettomia lakeja (mm. kiihotus ja rasismilait) ja levittämällä "kaikki hyvin"-propagandaa (tiedotusvälineet) sekä vaientamalla ja sensuroimalla vallanpitäjille epämieluisat yksilöt ("rasistit") ja kannanotot (kaikki kannanotot, jotka eivät monikulttuurin ylistämisen euforiassaan yllä tarvittavalle tasolle). Ylipäätään yhteiskunta muuttuu orwellilaiseksi ja demokratia vaarantuu sekä ihmisten kaikenlainen vapaus laskee radikaalisti niin viranomaisten toimesta kuin luottamuksen puutteesta ja siis esim. väkivallan pelosta (eikä aiheettomasta). Yhteiskuntaan leviävät joka tasolle aina vaan enenevästi erilaiset hälytyslaitteistot, valvontakamerat, raiskaustenestovyöt, pippurisumutteet, ovi- ja ikkunakalterit, ovivahdit, lukitut ovet, turvatarkastukset, turvamuurit, huumetestit, henkilörekisterit jne. Itseasiassa myös se, että yksilö saa aina kaikesta valvonnasta ja kontrollista sen vaikutelman, että häneen ei luoteta, lisää itsessään epäluottamusta ja kapinamieltä muita ja yhteiskuntaa kohtaan myös "rehellisten" keskuudessa ja samalla lisää rikosten ja rikkomusten "hyväksyttävyyttä" useimpien kohdalla.

Alhaisessa peliteoreettisessa yhteiskunnassa ihmiset klikkiytyvät sukujen ja "klaanien" mukaan turvatakseen oman etunsa ja turvallisuutensa suurta yleistä epäluottamusta vastaan. Suku ja klaani ovat ainoat joihin enää pystyy edes hieman luottamaan. Tästä ei ole pitkä matka heimo- ja sisällissotiin tahi diktatuuriin."Monikulttuuri" edistyessään tuhoaa tämän vallitsevan harvinaislaatuisen kukan ja kauneuden, eli positiivisen peliteoreettisen tasapainotilan ja mukavan yhteiskunnan, ja suistaa meidät kaikki klaanimaiseen epätoivon yhteiskuntaan.

Järjestäytynyt, demokraattinen ja kehittyvä yhteiskunta ei pysty toimimaan tai olemaan olemassa alhaisessa peliteoreettisessa tasapainotilassa. Niin kauan kuin esim. Afikka on sellaisessa olotilassa, mikään sinne kaadettu rahasumma kehitysavun tai muun muodossa ei auta. Oman käsitykseni mukaan afrikkalaisten välittömään palkitsemiseen tähtäävä lyhytjänteinen rikollisuuteenkin taipuvainen mielenlaatu (rasistinen perusteeton väite, sanoisi monikultturistaja mutta ei ole) ei anna hyvää ennustetta sen suhteen, että Afrikka joskus kykenisi siirtymään tähän ylempään luottamuksen tasoon. Itseasiassa uskonkin, että Afrikan nykyinen tila juuri johtuukin sen asukkaiden (perinnöllisestä) mielenlaadusta ja on siis täysin ominainen ja luonnollinen yhteiskuntamalli mustalle rodulle ja täten siis mahdoton muuttaa.Samanlainen ilmiö ei koske pelkästään Afrikkaa, vaan joka mannerta, valtiota, kaupunkia ja lähiötä jossa mustat vaikuttavat. He ovat aina ja poikkeuksetta alin, vähiten kouluttautunut ja rikollisin yhteiskuntaluokka.

Sen lisäksi, että tällaisten afrikkalaisten kuten muslimienkin maahantuonti lisää täällä välistävetäjien ja vapaamatkustajien määrää myös yhteiskunnan sisäinen koheesio heikkenee ja kantaväestökin alkaa toimia itsekkäämmin ja on jopa pakotettu siihen selviytyäkseen uudenlaisilla pelisäännöillä varustetussa yhteiskunnassa.

Kuten todettu, mustista syntyy automaattisesti ja luonnonlainomaisesti alaluokka kaikissa yhteiskunnissa joissa he ovat edustettuina. Näin siis mustia (kuten muslimeitakin) maahantuomalla syntyy väkisinkin luokkayhteiskunta. Mitkään rasisminvastaiset ja suvaitsevaisuuskampanjat tahi "positiiviset syrjinnät" eivät tätä luonnonlain tapaista kehitystä pysty estämään. Monikultturistajien toiveiden ja teorioiden mukaan "monikulttuurisessa" yhteiskunnassa eri kulttuurit kantaisivat yhteiskunnan kekoon parhaimmat puolensa ja siis "rikastaisivat" sitä. Tosiasiallisesti "monikulttuurissa" yhdistyvät kaikkien kulttuurien huonoimmat puolet ja eteenpäin mennään aina alimman mahdollisen yhteisen nimittäjän mukaan. "Monikulttuuri" ei ole siis enemmän vaan VÄHEMMÄN kuin osiensa summa.