Maatalouskin on nyt sitten "monikultturisoitu".
"Monikulttuurisuuden" yksi lopputulos on erilaisten kulttuurien ja rotujen hävittäminen. Jäljelle jää vain yhdenlainen "jalostettu" laji alkuperäisten eläinten/ihmisten/kasvilajikkeiden hävittyä.
Monimuotoisuuden puuttuessa ollaan vaarallisella maaperällä ja altiita erilaisille katastrooffeille. Suomesta on jo pitkälti hävitetty alkuperäiset maatiaislajit ja korvattu ne tehomaatalouteen sopivilla lajeilla, koskee niin eläimiä kuin kasveja. Nämä teholajikkeet antavat paremman sadon/tuoton vain hyvin tarkoin säädellyillä kasvatusmenetelmillä.
Tämä tarkoittaa sitä, että esim. kriisiaikoina jonkin kriittisen tekijän, kuten jonkin kasvinsuojeluaineen tai lannoitteen puuttuessa tai poikkeuksellisten säiden takia koko sato saattaa romahtaa. Ja koska geneettistä vaihtelua ei ole, niin jokin uusi tauti saattaa tuhota koko kasvi/ eläinlajin. Luonnonmukaisemmilla lajeilla on paljon parempi kestävyys olosuhteiden vaihteluille, varsinkin tietenkin niillä aluieilla, joihin ne ovat vuosisatojen tai tuhansien aikana sopeutuneet. Ja lyhytnäköisen toiminnan takia nämä monet maatiaislajit ovat lopullisesti hävinneet.
Tällainen toiminta voi siis käytännössä johtaa valtavaan nälänhätään ja joukkokuolemiin, jopa Suomessa jonkinlaisen maailman laajuisen kriisin iskiessä, joita kyllä on tulossa lähivuosikymmeninä.
Tiedelehdessä tai jossain oli artikkeli, jonka mukaan banaani on tuhoutumassa, lopullisesti. Kaikki maailmassa viljellyt banaanit ovat käytännössä samaa jalostetta, ja alkuperäiset variaatiot ovat monikulttuurisesti hävinneet. Nyt on sitten maailmanlaajuisesti leviämässä jonkinlainen sieni, johon tällä lajikkeella ei ole vastustuskykyä ja jota ei muutenkaan saada aisoihin.
Noin käytännössä, kun harrastan tuota puutarhanhoitoa ja olen ostellut paljon taimia puutarhakaupoista, niin olen kantapään kautta oppinut sen, että en enää koskaan osta ainuttakaan kasvilajiketta, jonka nimessä on "jalo". Oli sitten mikä hyvänsä jalosyreeni, jalokullero, jalopäivänkakkara tai jaloritarinkannus, niin lopputulos on aina sama, ne ovat syvältä. Kasvavat heikosti, kukkivat äärimmäisen lyhyen aikaa hiukan normaalia isommalla kukalla, omaavat heikon elinvoiman yleensäkin, eivät pysty vastustamaan rikkaruohoja ja vaativat siis valtavasti työtä, eivät kestä talvia ja noin ylipäätään kuolevat pois. Tietty sana "jalo" kuulostaa hienolta luonnosta vieraantuneiden puutarhaharrastelijoiden keskuudessa ja nämä retkahtavat ostamaan näitä.
Olenkin nyt sitten suosinut "maatiaslajikkeita", vanhoja kantoja sekä jopa löytänyt joitain kauniita lajeja, jotka ovat tulleet itsekseen toimeen kymmeniä vuosia vaikka jonkin tien tai rautatien alle jääneen vanhan puutarhan jäänteistä. Myös monet ihan normaalit niittykukat ovat kauniita vaikka kukkapenkeissä viljeltyinä (esim. kellokukat)
Sama koskee näitä kukkasipuleita. Kun ostaa näitä jalostettuja "darwin" ynnä muita lajeja, joita on vaikka kuinka paljon, niin lopputulos on sama, ne kasvavat yhden kevään ja yleensä sitten häviävät sen jälkeen jäljettömiin. Tämähän sopii puutarhakaupoille. Jos ei halua joka syksy laittaa uudestaan tulppaanit multaan, niin kannattaa ostaa niitä, joita ei mainosteta ja joita jostain sivummalta saattaa löytää, eli alkuperäisiä metsätulppaaneita, sarjatulpaaneita sekä ns. "kasvitieteellisiä" tulpaaneita, joita on jalostettu vähemmän.
Näin anekdoottina voisi todeta, että tämä "jalosyreeni" on erittäin huvittava aitakasvi. Se on jalostettu ilmeisesti kukintoa silmälläpitäen. Kukinto siis saattaakin olla aavistuksen normaalia syreeniä isompi. Nyt vain tällä "jalo"syrenillä on sellainen hauska ominaisuus, että se kaljuuntuu lehdistään jo lähes alusta pitäen. Lopputulos on sellainen aita, jossa on lehtiä vain ylhäällä parinkolmen metrin korkeudessa koko aidan ala- ja loppuosan ollessa täysin kalju ja josta näkee esteettä läpi. Mahtava funktionaalisuus sanoisin tällä aitalajikkeella.
Sikojen roturiita:
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-11-09,104:2:417782,1:0:0:0:0:0:
---------------------------------------------------
Friday, December 22, 2006
Subscribe to:
Post Comments (Atom)

0 comments:
Post a Comment