Maisemanparannus

Työttömät ja maisemanparannus, kirjoitus 2003

Maassa on varmaan todellisuudessa 500000 tuhat työkuntoista makailijaa (plus eläkeläiset ja opiskelijat). Rahat vaan juoksee kaikenlaisten tukien muodossa ja elämä jatkuu. Vai onks joku joskus kuullut nälkään tai kylmyyteen kuolleesta työttömästä?
Asiaan mennäkseni, sen sijaan että sitä vaan makaillaan himassa ja tehdään risteilyjä, niin työkunnon ylläpitämiseksi, ja yleishyödyllisyyttä ajatellen ehdotan seuraavaa:
Kaikki työttömät maisemankunnostukseen. Varhaiskeväästä talveen saakka voitais istutella perennoja eli monivuotisia kukkia kaupunkeihin, tienvarsille, lähiöihin ja puistoihin. Kaupunkien lähimetsiä voitaisiin muuttaa lehdoiksi istuttamalla jalopuita ja kaatamalla havu- ja roskapuut. Ja näihin lehtoihin ja uusiin puistoihin tietty kanssa istutettais kaikenlaisia pensaita ja koristekasveja. Myös joka kaupungin talojen seiniin niin keskustassa, kuin lähiöissäkin voitais istutta talojen seiniin köynnöksiä. Kerrostaloaluielle voitais tehdä kaikenlaisia puutarha-altaita ja muita vesiaiheita. Ja myös keskustoihin, ainakin jos ei kaupunkissa tai kunnassa ole jokea tai muuta vesistöä.
Kaikenlaisia pirun isoja heinikoita kasvaa joka paikassa, monen aarin tai jopa hehtaarinkin kokoisia. Ne pitäis niityttää kukkakedoiksi.
Ehtona työttömyyskorvaukselle tai turvapaikanhakijan elantoon olis siis osallistuminen tähän duuniin. Jos ei siis suostu, niin ei sitten tuu fyrkkaakaan. Koko homma ei siis tulis kustantaan juuri mitään. Sinne vaan lapionvarteen joka iikka sekatyömiehestä ekonomiin.
5 vuodessa Suomesta tulis näin maailman kaunein maa. Ja positiiviset kerrannaisvaikutukset olis valtavat. Ihmisten mieliala kohenisi, monien aluieden arvo nousisi. Varmaan itsemurhatkin pienenisi, kun ympärillä olis kauneutta. Ja työttömätkin voisi paremmin, kun pääsis tekeen jotain todellista. Työtä, jossa oman käden jälki näkyy ja josta voi olla ylpeä.